Julkaistu 27.4.2025
Päivitetty 3.5.2025
Tasakatto - Riskit, kuntotutkimus ja korjaus
Tasakatto on ollut erityisen suosittu kattotyyppi 1930-luvulta 1970-luvulle, mutta nykyisin iäkkäät pientalojen tasakattorakenteet luokitellaan riskirakenteiksi niiden heikon tuulettuvuuden ja katteen vuotojen yleisyyden vuoksi. Kuntotarkastamissamme kohteissa noin puolessa 1970-luvulla rakennetussa pientaloista on tai on ollut tasakattorakenne.
Tasakaton luokittelu riskirakenteeksi perustuu KH 90-00394 -ohjeistukseen, jossa on määritelty asuntokaupan kuntotarkastuksen yhteydessä esille nostettavia vaurioitumisherkkiä rakeneratkaisuja. Tasakaton tyypilliset ongelmat johtuvat puutteellisesta ilmanvaihdosta, vanhenevista kattomateriaaleista ja riittämättömästä sadevedenpoistosta, jolloin vesi pääsee kertymään katolle. Perinteisen huopakatteen käyttöikä on vain noin 20 vuotta, mikä on johtanut vuotoihin ja muihin vakaviin vaurioihin katteiden ikääntyessä. Huonosti toteutetun tasakaton elinkaari saattaa jäädä vain 10 vuoteen, vaikka nykyaikaisilla materiaaleilla ja oikeaoppisella rakentamisella se voi kestää jopa huomattavasti yli 30 vuotta.
Lähtökohtaisesti tasakattorakenteen kuntotutkimus ei rakennetyypin umpinaisuuden vuoksi onnistu avaamatta rakennetta. Yleistä on ettei rakenteen sisälle saada edes minkäänlaista näköyhteyttä rakennetta avaamatta sisä- tai ulkopuolelta.
Tasakaton historiaa
Tasakatto tuli osaksi eurooppalaista arkkitehtuuria modernismin ja funktionalismin myötä. Lumisadealueilla, kuten Suomessa, tasakatto ei alun perin kuulunut perinteiseen rakentamiseen. Ensimmäisiä tasakattoisia pientaloja rakennettiin Suomessa jo 1930-luvulla, mutta tasakatot alkoivat kuitenkin yleistyä laajemmin vasta 1960-luvulla teollisen elementtitekniikan kehittyessä.
Tasakaton todellinen kulta-aika oli 1970-luku ja kuntotarkastamissamme kohteissa yli puolessa 70-luvulla rakennetuista pientaloista on tai on ollut tasakatto.
Sittemmin tasakattorakenteen suosio alkoi hiipua 1980-luvun alkupuolella tasakattovastaisuuden voimistuessa julkisessa keskustelussa.
Nykyisin tasakattoja rakennetaan pääasiassa vain laajarunkoisiin rakennuksiin, kuten teollisuusrakennuksiin ja julkisiin rakennuksiin. Modernit tasakattorakenteet ja -materiaalit ovat huomattavasti kehittyneempiä kuin 1970-luvulla käytetyt. Lisäksi nykyisin ei enää puhuta täysin ilman kallistuksia olevista katoista, vaan sisäpuolisella sadevedenpoistolla varustetuista loivista katoista.
Tasakaton riskit ja ongelmat
Tasakatto ikääntyneessä pientalossa luokitellaan nykyisin riskirakenteeksi, jonka kunto on suositeltavaa selvittää kuntotutkimuksella ja huoltoon kiinnittää erityistä huomiota. Vaikka osa tasakatoista on toiminut moitteettomasti vuosikymmeniä, useimmat yleiset ongelmat ovat rakenteellisia ja toistuvat systemaattisesti rakennuksesta toiseen. On myös yleistä, että vaurioita on aiheutunut jo pitkällä aikavälillä, mutta rakenteen umpinaisuuden vuoksi ne tulevat ilmi vasta kuntotutkimuksen tai katon uusimisen yhteydessä.
Tasakattorakenne on altis kahdenlaiselle riskitekijälle - yläpohjarakenteen puutteellisen tuuletuksen sekä vesikatteen vuotojen aihettamille kosteusvaurioille
Tasakaton tuuletus on tyypillisesti puutteellinen tai jopa olematon - lämmöneristeen ja vesikatteen väliin jää usein vain kapea tuuletusrako, mikä aiheuttaa sisäilman kosteuden tiivistymistä kattorakenteisiin. Kosteuden pitkäaikainen kertyminen rakenteeseen johtaa väistämättä kosteus- ja mikrobivaurioihin.
Vedenpoistojärjestelmä on tasakaton toimivuuden kannalta kriittinen. Kattokaivot tukkeutuvat herkästi, ja jos lumi tai puiden lehdet estävät veden virtauksen kaivoihin, on seurauksena on veden lammikoituminen katolle. Vuosien saatossa tasakattoihin muodostuu painaumia, joihin vesi kerääntyy ja jää seisomaan. Seisova vesi kuluttaa katemateriaalia ja kasvattaa vuotoriskiä merkittävästi.
Talviolosuhteissa lumi aiheuttaa erityisiä ongelmia. Toisin kuin harjakatoilta, lumi ei valu tasakatoilta pois itsestään. Raskaat lumikerrokset kuormittavat kattorakenteita, ja pahimmillaan lumikuorma voi ylittää katon kantokyvyn. Kevään koittaessa sulamisvedet etsivät tiensä katteen heikoista kohdista syvemmälle rakenteisiin.
Katemateriaali itsessään luo merkittäviä haasteita. Erityisesti 1970-luvulla käytetyt lasikuituvahvisteiset huopakatteet ovat osoittautuneet erittäin ongelmallisiksi Suomen vaativissa sääolosuhteissa. Auringon UV-säteily ja jatkuvat lämpötilojen vaihtelut haurastuttavat bitumikermiä ajan myötä. Sammal ja jäkälä kasvavat kosteissa olosuhteissa ja juurtuvat vähitellen huopaan, vaurioittaen sitä entisestään.
Tasakaton kunnon perusteellinen tarkastaminen on lähes mahdotonta ilman rakenteiden avaamista. Pienet vuodot voivat jäädä pitkäksikin aikaa huomaamatta, jolloin ne ehtivät aiheuttaa laajoja piilovaurioita. Erityisen alttiita vuodoille ovat läpiviennit, sisäpuoliset sadevesirännit ja kattokaivojen ympäristöt. Lisäksi yläpohjan eristetilan tuuletuksen toimivuus on monissa tapauksissa täysin puutteellista, mikä kasvattaa home- ja lahoriskiä entisestään.
Oletko huomannut epämääräisiä kosteusjälkiä sisäkatoissa? Tämä voi olla merkki jo pitkälle edenneistä tasakaton ongelmista. Rakenteiden korjaaminen tulee sitä kalliimmaksi, mitä pidempään ongelmia on päässyt kehittymään.
Tasakaton kuntotutkimus
Tasakattorakenteen todellisen kunnon ja toimivuuden selvittäminen edellyttää aina kuntotutkimusta, joka eroaa merkittävästi tavallisesta kuntotarkastuksesta. Kuntotutkimus on perusteellinen, yksityiskohtainen selvitys, jossa tutkitaan katon rakenteet huolellisesti. Toisin kuin pintapuolinen tarkastus, kuntotutkimus vaatii rakenteiden avaamista sisältä päin, jotta rakenteen todellinen kunto saadaan selville.
Tasakatto on riskirakenne, joten pelkkiin ulkoisiin havaintoihin perustuva arviointi ei anna luotettavaa kuvaa rakenteen kunnosta. Tasakattorakenteen kosteustilanne voi vaihdella huomattavasti vuodenaikojen mukaan, minkä vuoksi tutkimuksen tulee selvittää rakenteen toimivuus pitkällä aikavälillä.
Kattavaan tasakaton kuntotutkimukseen sisältyy:
Rakenteiden avaaminen sisältä päin
Kosteus- ja lämpötilamittaukset rakenteista
Materiaalinäytteiden otto ja mikrobianalyysit
Rakenteen kosteusteknisen toimivuuden arviointi
Ilman asianmukaista kuntotutkimusta korjaushankkeeseen ryhtyminen on erittäin riskialtista ja voi pahentaa olemassa olevia ongelmia. Huolellisesti toteutettu kuntotutkimus tarjoaa selkeät toimenpide-ehdotukset, jotka auttavat vaurioiden syiden poistamisessa ja pysyvien korjausratkaisujen suunnittelussa. Samalla saadaan arvio vaurioiden etenemisestä tulevaisuudessa, jos korjauksiin ei ryhdytä.
Asiantuntijan tekemä kuntotutkimus on välttämätön erityisesti silloin, kun epäillään kosteusvaurioita, suunnitellaan laajempaa peruskorjausta tai havaitaan epämiellyttäviä hajuja ja muita mahdollisiin sisäilmaongelmiin viittaavia tekijöitä.
Markkinoilla on nykyään myös vähemmän rakennetta rikkovia tutkimusmenetelmiä, kuten SLD-tarkastus (Scanning Leak Detection), jolla voidaan paikantaa vuotokohdat täsmällisesti rakenteita rikkomatta. Tämä menetelmä toimii kuitenkin vain täydentävänä tutkimuksena, eikä se korvaa perusteellista kuntotutkimusta.
Kuntotutkimus ei ole pelkkä muodollisuus – se on rakennuksen terveyden kannalta välttämätön työkalu. Kosteuden päästessä tasakattorakenteeseen sen haihtuminen on hidasta, ja pitkäaikainen kosteus heikentää materiaalien kestävyyttä sekä aiheuttaa mikrobikasvustoa rakenteisiin. Huolellinen kuntotutkimus antaa kiinteistön omistajalle selkeän käsityksen rakenteen nykytilasta ja tulevista korjaustarpeista.
Tasakattorakenteen korjausmenetelmät
Tasakattorakenteen korjaus alkaa aina huolellisella suunnittelulla vaurioiden laajuuden mukaan. Materiaalivalinnat ja työmenetelmät määräytyvät ensisijaisesti vaurioiden tyypin ja katon nykyisen kunnon perusteella.
Pienemmät vauriot, kuten yksittäiset reiät ja repeämät huopakatteessa, voidaan useimmiten korjata paikkaustöillä. Kattovuotojen paikkaukset toteutetaan tyypillisesti kattohuovasta leikatulla paikkapalalla ja huolellisella liimauksella. Olennaista on varmistaa, että paikkapala on riittävän suuri peittääkseen vaurioituneen alueen kokonaisuudessaan. Vaikka paikkaus vaikuttaa yksinkertaiselta toimenpiteeltä, ammattilaiset tekevät työn yleensä huomattavasti laadukkaammin ja kestävämmin kuin omatoimikorjaaja.
Laajemmissa vauriotapauksissa voidaan harkita kokonaan uuden pintahuovan asentamista vanhan päälle. Tätä menetelmää ei kuitenkaan tule käyttää, jos on syytä epäillä kantavien rakenteiden tai lämmöneristeiden vaurioituneen. Myöskään riittämättömät kallistukset kattokaivoille eivät tue pelkän uuden pintahuovan lisäämistä.
Mikäli tasakatossa havaitaan merkittäviä ongelmia, suositeltavampi vaihtoehto on purkaa vanhat huopakerrokset kokonaan pois. Näin päästään tutkimaan myös vedeneristyskerroksen alapuoliset rakenteet ja korjaamaan mahdolliset vauriot perusteellisesti. Useissa tapauksissa joudutaan samalla korjaamaan katon kallistuksia, mikä puolestaan edellyttää myös räystäsrakenteiden korottamista.
Joissakin tapauksissa kustannustehokkain ratkaisu on tasakaton muuttaminen kokonaan harja-, auma- tai pulpettikatoksi. Ennen suunnittelun aloittamista kannattaa selvittää rakennusvalvontaviranomaiselta, millainen kattomuodon muutos alueella ylipäätään sallitaan. Tällaiset muutostyöt vaativat huolellista suunnittelua, sillä kyseessä on vaativa rakenteellinen muutos.
Tasakaton korjausprosessi etenee tyypillisesti seuraavassa järjestyksessä:
Perusteellinen kuntotutkimus ja yksityiskohtaisen korjaussuunnitelman laatiminen
Työmaan valmistelu ja tarpeelliset suojaustoimenpiteet
Vanhojen rakenteiden purku tarvittavassa laajuudessa
Alusrakenteiden ja lämmöneristysten tarkastus ja korjaus
Uuden katemateriaalin asennus (yksi- tai kaksikerroskate tilanteen mukaan)
Kaikkien läpivientien ja saumojen huolellinen tiivistäminen
Kattokaivojen ja vedenpoistojärjestelmien kunnostus ja toimivuuden varmistaminen
Loivien kattojen vedeneristys toteutetaan tavallisesti hitsattavilla tai kuumabitumilla liimattavilla bitumisilla alus- ja pintakermeillä. Katon kaltevuudesta riippuen käytetään joko yksi- tai kaksikerroskatetta. Erityisen loivilla (1:80) katoilla tulee aina käyttää kaksikermikatetta, jossa kaksi erillistä kermikerrosta asennetaan päällekkäin niin, että saumat sijoittuvat eri kohtiin.
Moderni ja toimiva tasakattorakenne
Nykyaikaiset tasakatot eroavat merkittävästi aiemmin vuosikymmenillä toteutetuista ratkaisuista. Oikein suunniteltuna ja toteutettuna moderni tasakatto on kestävä ja turvallinen rakenneratkaisu, joka voi hyvin tehtynä saavuttaa jopa 50 vuoden käyttöiän.
Termi "tasakatto" on nykyrakentamisessa itse asiassa hieman harhaanjohtava, sillä nykyaikaiset rakenteet toteutetaan aina kallistuksin. Kyseessä onkin todellisuudessa sisäpuolisella vedenpoistolla varustettu loiva katto. Kallistusten tulee ehdottomasti olla riittävät, jotta vältytään veden lammikoitumiselta katolle, mikä on yksi merkittävimmistä vaurioiden aiheuttajista. Lisäksi toimiva tasakatto edellyttää riittävää määrää kattokaivoja ja yksityiskohtien, kuten rakenneliittymien huolellista suunnittelua ja toteutusta.
Nykyaikaisessa vedeneristyksessä käytetään pitkäikäisiä materiaaleja, jotka kestävät huomattavasti paremmin Suomen olosuhteille tyypillistä säärasitusta ja toistuvia jäätymis-sulamissyklejä. Yleisimpiä katemateriaalivaihtoehtoja ovat:
Pintasirotteelliset polyesterikangasta sisältävät modifioidut kermit
Kumibitumikermit
Polymeerivedeneristystuotteet
PVC-kate
Toimivan tasakaton toteutus edellyttää kosteusteknisesti toimivaa yläpohjarakennetta eli huolellista suunnittelua ja toteutusta sekä eristyistä huomiota vesikaton sade- ja sulamisvesien hallintaan. Nykyaikaisten materiaalien ja huolellisen suunnittelun ansiosta tasakatoista saadaan toimivia ja pitkäikäisiä rakenteita. Oikein toteutettu tasakatto vastaa myös nykyajan tiukentuviin energiatehokkuusvaatimuksiin ja sopeutuu ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin sääolosuhteiden vaihteluihin.
Moderni tasakatto tarjoavat myös uudenlaisia mahdollisuuksia. Tasakaton laaja ja esteetön pinta soveltuu hyvin aurinkopaneelien asennukseen. Markkinoille on tullut myös vaaleita katemateriaaleja ja valkoisia kumibitumikermejä, jotka heijastavat auringon säteilyä tehokkaasti pois, vähentäen rakennuksen jäähdytystarvetta kesäaikaan. Tasakatolle voidaan toteuttaa myös viherkatto, jossa houlellisesti toteutettu kasvi- ja humuskerros sitoo sadevettä ja päästää sen viivytettynä viemäröintijärjestelmään.
Tasakaton huolto ja ylläpito
Muiden kattotyyppien tavoin, eristyisesti tasakaton säännöllinen huolto on keskeistä, jotta sade- ja sulamisvesien ohjautuminen pois katolta voidaan varmistaa. Kattokaivojen puhdistus on suositeltavaa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tyypillisesti keväisin ja syksyisin. Katteen säännöllinen puhdistus sammaleesta ja muista epäpuhtauksista hidastaa katemateriaalin kulumista ja pidentää sen käyttöikää.
