Valesokkeli - Tunnistaminen, tutkiminen ja korjaaminen

Valesokkelirakenne on ollut yleinen rakenneratkaisu Suomessa 1960-luvulta aina 1980-luvun lopulle asti. Erityisen suosittu rakenneratkaisu oli 70-luvulla ja arvioiden mukaan rakenneratkaisua onkin käytetty kaiken kaikkiaan jopa 200 000 suomalaisessa pientalossa. Valesokkeli on menneiden vuosikymmenien suosiosta huolimatta sittemmin osoittautunut alttiiksi vaurioille eli niin sanotuksi riskirakenteeksi. Vauriot syntyvät yleisimmin maaperässä olevan kosteuden päästessä kosketuksiin ulkoseinän alaosien puurakenteiden ja lämmöneristeiden kanssa. Kosteus voi päästä rakenteeseen rakennuksen alapuolelta alapohjan ja sokkelin epätiiviistä liittymästä suoraan ulkoseinän alaohjauspuuhun tai siirtyä kapillaarisesti sokkelissa rakennuksen ulkopuolelta rakennuksen puutteellisen ulkopuolisen kosteudenhallinnan seurauksena. Kosteus- ja mikrobivauriot ja näiden seurauksena aiheutuva sisäilmaongelma ovat valesokkelitaloissa yleisiä.

Valesokkeli herättää paljon kysymyksiä ja keskustelua asuntokaupan kuntotarkastuksien yhteydessä. Tässä artikkelissa käsittelemme perusteellisesti, mikä on valesokkeli, miten sen voi tunnistaa, ja millaisin menetelmin sitä voidaan tutkia ja korjata.

Mistä valesokkeli on saanut nimensä?

Tavanomaiseksi lähtökohdaksi talonrakennuksessa voidaan mieltää, että rakennuksen ulkoseinät alkavat aina rakennuksen sokkelin eli perustuksien päältä. Valesokkelirakenne nimensä mukaisesti tarkoittaa ulkoseinien alaosien eteen asennettua sokkelia muistuttavaa rakennetta kuten harkkoa tai betonivalua, jolloin ulkopuolelta tarkasteltuna syntyy valheellinen vaikutelma, että perustukset olisivat normaalilla korkeudella. Tosiasiassa perustukset kuitenkin päättyvät jo huomattavasti alempana ja sisätiloissa lattiapintakin on vastaavasti alempana. Valesokkeli tunnetaan myös nimellä piilosokkeli. Termeillä osittainen valesokkeli, puoli valesokkeli ja lievä valesokkeli viitataan rakenteisiin, joissa ulkoseinän puurakenteet ovat perinteistä valesokkelia vähemmän sokkelin yläreunan alapuolella.

Valesokkelin tunnistaminen

Sisätiloissa lattiapinnan jäädessä valesokkelin yläreunan alapuolelle on myös ulko-oven alaosan alettava vastaavasti sokkelin yläreunan alapuolelta, jotta sisätiloihin ei olisi porrastusta. Useimmissa tapauksissa valesokkelirakenteen tunnistaminen onnistuukin varsin helposti ulkoapäin tarkasteltuna. Katsoessasi ulko-ovea — jos oven alareuna on selvästi sokkelin yläreunaa alempana, kyseessä on todennäköisesti valesokkelitalo. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lattiat ovat lähellä ulkona olevaa maanpintaa tai jopa sen alapuolella - voit usein kävellä taloon jopa suoraan maan tasalta ilman erillisiä portaita. Selkeimmät tunnusmerkit ovat siis lattian sijainti suhteessa maanpintaan ja ulko-oven alareunan sijainti sokkelin yläreunaan.

Rakenteen voi tunnistaa myös ikkunoiden avulla. Mikäli sisäpuolelta mitattuna ikkunan alareunan ja lattian välinen etäisyys on merkittävästi suurempi kuin ulkopuolelta mitattu ikkunan alareunan ja sokkelin yläreunan välinen etäisyys, on todennäköisimmin kyse valesokkelirakenteesta. Myös pelkästään ulkopuolelta tarkasteltuna, usein kyse on valesokkelitalosta, jos normaalikokoisten ikkunoiden alapuolella on vain pari riviä tiili- tai paneeliverhousta.

Rakenteen tarkempi toteutustapa selviää rakennesuunnitelmista. Tosiasiallinen toteutustapa selviää kuitenkin vain rakennetta avaamalla. Poraamalla reiän ulkoseinän sisäverhoukseen lattian tasalle, voi reiästä todeta, jatkuuko puurakenteinen ulkoseinä lattian alle vai ei. Mikäli puurakenteet jatkuvat lattiapinnan alapuolelle, on rakenteen kunnon ja tarkemman toteutustavan selvittäminen erillisellä kuntotutkimuksella aina suositeltavaa. Ennen asuntokauppaa voit varmistua, että valesokkelirakenne tunnistetaan, tilaamalla asuntokaupan kuntotarkastuksen.

Mikä on valesokkeli tiilitalo?

Valesokkelitaloksi mielletään yleisesti nimenomaan puurunkorakenteinen pientalo, kuten omakotitalo, mutta myös tiilitalossa voi olla valesokkelirakenne. Valesokkeliaikakaudella rakennetut tiilitalot ovat pääsääntöisesti tiili-villa-tiili -rakenteisia, joissa ulkoseinien tiiliverhouksen ja kantavan tiilirungon välissä on mineraalivilla. Rakenneratkaisu yhdessä valesokkelirakenteen kanssa tarkoittaa, että tiiliverhous alkaa valesokkelin päältä ja tiilimuurausten välissä oleva villa alkaa valesokkelin takaa, lattiapinnan alapuolelta, ja on altis kosteus- ja mikrobivaurioille.

Valesokkelin kuntotutkimus

Kuntotarkastus on usein vaihe, jossa valesokkelirakenne tunnistetaan riskirakenteeksi. Tällöin jo tarkastuksen yhteydessä ja myöhemmin kuntotarkastusraportissa suositellaan rakenteen kuntotutkimusta sen todellisen kunnon ja toteutustavan selvittämiseksi. Rakenteen kunnon selvittäminen edellyttää aina rakenteen laajempaa avaamista, siten että avauksen kautta päästään käsiksi aivan alimpiin puurakenteisen seinän osiin eli alaohjauspuuhun, joka on perustusta vasten. Tutkimus alkaa tutkimuskohdan valitsemisella. Yleisesti lähtökohtana on että muun muassa rakennuksen ulkopuolisiin havaintoihin perustuen valitaan riskialttein kohta, johon avaus tehdään. Avauksen havaintojen perusteella arvioidaan tarve jatkotutkimuksille. Avauskohdan valintaan vaikuttavia ulkopuolisia tekijöitä ovat esimerkiksi näkyvä sokkelikorkeus, maanpintojen kallistukset, vierustan maa-aineksen laatu, puutteet sade- ja sulamisvesien ohjauksessa, kosteusjäljet sokkeleissa ja salaojat. Sisäpuolella avauskohdan valintaan vaikuttaa muun muassa patteriputket, sähköjohdot, pistorasiat, seinän puurungon jako ja avauskohdan peitettävyys ja siistimisen mahdollisuus.

Rakenneavaus voidaan toteuttaa rakennuksen sisä- tai ulkopuolelta, mutta lähtökohtana on että avaus tehdään sisäpuolelta, jotta avaus saadaan varmuudella säältä suojaan. Ulkoapäin tehtävien tutkimuksien hankaluutena on myös mahdollisesti tarvittavien mikrobinäytteiden kontaminoituminen rakennuksen ulkopuolisista epäpuhtauksista. On kuitenkin tapauksia joissa rakenneavaus on tarkoituksellista tehdä ulkopuolelta, jotta esimerkiksi mahdollisten mikrobien pääsy rakenteesta huonetilaan voidaan estää. Ulkopuolelta tehtävät valesokkelirakenteiden tutkimukset ovat usein hankalammin paikattavissa. Sisäpuolelta tehtävä kuntotutkimus alkaa tyypillisesti jalkalistan irrottamisella, jonka jälkeen sisäverhousta kuten verhouslevyä tai paneelia poistetaan. Avauksen osalta poistetaan rakennekerrokset yksitellen, kunnes seinärakenteen alaohjauspuu on esillä näytepalan ottoa varten. Valesokkelirakenteen perusteellista kuntotutkimusta varten alaohjauspuun alapinnan kunto tulee aina selvittää, sen ollessa perustutusta vasten alttiina maaperästä kapillaarisesti nousevalle kosteudelle. Rasiaporalla tehtävät valesokkelirakenteen tutkimukset eivät ikinä ole riittäviä.

Avauksen havaintoja arvioidaan aistinvaraisesti ja tarvittaessa rakennusmateriaaleista, kuten lämmöneristeestä tai alaohjauspuusta otettavilla mikrobinäytteillä. Puurakenteiden kuntoa tutkitaan puun piikkimittauksella ja pintojen kosteudet mitataan pintakostaudentunnistimella. Tarvittaessa rakenteen kosteustilaa voidaan arvioida myös rakennekosteudenmittauksella (RH). Valesokkeli ei useinkaan ole ainut riskirakenne. Yleisesti valesokkelin kanssa esiintyviä riskiranteita on muun muassa lattiapinnan alapuolelta alkavat väliseinät, kaksoislaattarakenne ja betonilaatan päälle puukoolattu lattia, joiden kunto on suositeltavaa tutkia samassa yhteydessä.

Harkitsetko rakenteen kunnon tutkimista itse?

Ennen kuin aloitat, mieti; osaatko valita avauskohdan, osaatko tunnistaa kaikki mahdolliset vauriot, tunnistatko poikkeavat hajut, tiedätkö miten viljelykelpoinen materiaalinäyte otetaan, onko sinulla tarvittavat välineet ja mittalaitteet jne. Useimmissa tapauksissa kuntotutkimus on suositeltavaa teettää ammattilaisella.

Valesokkelirakenteen korjaaminen

Valesokkelin korjaus on mahdollista usealla eri menetelmällä, joista jokainen vaatii ammattitaitoista suunnittelua ja toteutusta. Rakenneratkaisun yleisyyden vuoksi tietoa ja korjausohjeita on hyvin saatavilla ja valesokkelikorjaukset ovat tuttuja monille urakoitsijoille. Yleisin korjaustapa on niin sanottu kengittäminen, jossa vaurioituneet puurakenteet korvataan alkuperäistä paremmin kosteutta kestävämmillä materiaaleilla. Tähän on käytettävissä kolme päämenetelmää: harkkokengitys, termokenkämenetelmä sekä valesokkelikenkien asennus. Kaikkia menetelmiä kuitenkin yhdistää puurakenteisen ulkoseinän alaosien poistaminen, jotta ulkoseinän puurunko ja lämmöneriste saadaan etäämmälle maanpinnasta. Termokenkämenetelmä on nykyään suosituin vaihtoehto kustannustehokkuutensa ansiosta. Menetelmässä teräskengät ujutetaan runkotolppien alle, joiden väliin asennetaan eristepalkit, jotka parantaa samalla rakenteen lämmöneristyskykyä. Harkkomuurausmenetelmä on puolestaan työläämpi ja kalliimpi ratkaisu, jossa ulkoseinän puurakenteet nostetaan kevytsoraharkolla.

Valesokkelin korjaaminen maksaa tyypillisesti 600–2000 € juoksumetriltä riippuen korjausmenetelmästä, vaurioiden laajuudesta, valesokkelirakenteen syvyydestä ja muista samanaikaisesti tehtävistä muutoksista ja korjauksista sekä mahdollisista ulkoseinien alaosien edessä tai sisällä olevista esteistä, kuten patteriputkista tai sähköjärjestelmän osista. Se kannattaako valesokkeli korjata tulee aina laskea ja arvioida tapauskohtaisesti.

Korjauksen yhteydessä on tärkeää puuttua myös kosteusongelmien perimmäisiin syihin eli puutteisiin rakennuksen ulkopuolisessa kosteudenhallinnassa. Rakennuksen vierustalla ei tule olla hienojakoista kosteutta sitovaa maa-ainesta, maanpintojen tulee viettää rakennuksesta pois päin, perusmuuria vasten on oltava perusmuurin vedeneriste, routasuojaus ja rakennuksen ympärillä toimiva salaojitus ja sadevesijärjestelmä.

Valesokkeli korjaus on kantavan rakenteen muutos, jotka edellyttävät aina rakennuslupaa. Valesokkelikorjaus parantaa tilastollisesti asunnon jälleenmyyntiarvoa, lyhentää myyntiaikaa ja ennen kaikkea ehkäisee asumisterveyshaittojen syntymistä. Vaikka korjauskustannukset voivat tuntua suurilta, ne ovat pieniä verrattuna korjaamattoman valesokkelirakenteen aiheuttamiin terveysriskeihin ja mahdollisiin kiinteistön arvon menetyksiin. Ongelmiin puuttuminen ja varautuminen ajoissa on sekä terveydellisesti että taloudellisesti järkevää.

Vaurioiden ennaltaehkäisy

Rakenteen kunto on selvitetty kuntotutkimuksella rakennetta avaamalla, eikä vauriota havaittu. Hienoa! Vaikka rakenne ei vaadikaan välitöntä korjaustarvetta, tulee vaurioiden syntymiseen varautua ennaltaehkäisevästi. Rakenteen kosteustekninen toimivuus on puutteellista, joten olennaisinta on huolehtia ettei rakenteeseen pääse kosteutta.

HUOM! Valesokkelitaloja markkinoidaan usein hieman harhaanjohtavasti muun muassa termeillä “terve valesokkeli” ja “toimiva valesokkeli”, vaikka rakenteen kuntoa ei tosiasiallisesti ole tutkittu. Rakenneliittymien ollessa tiiviitä voi vaurio olla pitkään rakenteessa ennen kuin se havaitaan. Raikas sisäilma ei siis kerro rakenteen kunnosta.